Kivaa kesätekemistä – osa 3

Mä naureskelin vielä viime kesänä innokkaille suppailijoille ja ajattelin että toi ei todellakaan oo mun juttu. Tällaisena hitaasti lämpiävänä, enkä todellakaan minään early adaptorina, päättettiin lähteä kuitenkin testaamaan suppailua Helsingin Rivieralle, Töölöseen.  Helsinki SUP School sijaitsee Merikannontiellä ja sijainnin kannalta parasta on että tämä paikka on takuulla paras aloittelijoille ja lapsille, koska Toivo Kuulan poukamassa ei ole laivaliikennettä eikä kovia virtauksia.

 Helsinki SUP Schoolia pyörittää Christian, meksikolainen supersurffaari ja Suomen kovin ja paras suppaaja. Paikka tarjoaa joogaa ja fitness-tunteja laudoilla, me aloitettiin kevyellä melomisella ja ihasteltiin kun Christian teki lennokkaat burpeesit laudalla. Kahden yhdeksänvuotiaan tasapainoilu sujui mainiosti kunnes pojat innostuivat aloittamaan pommihypyt veteen. Hauskaa oli ja näin aiempana anti-suppaajana: oli hauskaa ja kannattaa kokeilla. Helsingin keskustan lähistöltä ei taida löytyä paikkaa jossa olis tarjolla näin hyvä ja turvallinen paikka treenata, joten suuntaa kesäpäivänä Helsingin Rivieralle Töölöseen.

EDIT: STOP PRESS! Ne otti yhteyttä vielä tuolta koululta nähtyään tän postauksen: mun lukijat saa vähän alennusta suppailusta:

– normitunti 20€ (yleensä 25€)

– ensikertalaisen tunti (kesto 90min) 25€ (yleensä 35€)

Mainitse Tanjan nimi kun purjehdit paikalle Töölön Rivieralle.

 Viereisessä, rehellisesti sanottuna reipaskätistä uudistumista kaipaavassa Restelin Surf Barissa voi nauttia after-SUP jätskit ja kahvit. Jos mä olisin Restelillä, niin käärisin hihat aika vikkelään ja nostaisin Mestaritallin ja siinä alempana olevan Surf Barin sellaiseen loistoon, jota nyt tarjoilee mm. Birgitta ja Mattolaituri. Eilen molemmat, upealla paikalla sijaitsevat ravintolat ammottivat tyhjyyttään. Enkä ihmettele, kun palvelu, sisustus, valikoima ja fiilis oli tuulahdus 70-luvulta.

  

Kivaa kesätekemistä – osa 2 

Hesa Cup -viikolla kaupungissa on vielä touhukkaita poikia ja lomailevia vanhempia, niin me suunnattiin kahden yhdeksänvuotiaan kanssa kiipeilemään Korkeasaaren edustalla olevaan Seikkailupuisto Korkeeseen. Puiden latvoihin kiinnitetyt vaijerit ja radat usean metrin korkeudessa saa sykkeen koholle vaikka seisoo vaan maassa. Mutta on aika siisti kokemus kiivetä ylös ja slingailla kuin Tarzan puiden välillä.  Ratoja on kolmen metrin korkeudessa ( mun korkeus!), pojat huiteli viiden metrin radoilla ja kai ne korkeimmat on jossain viidessätoistametrissä. 

Varustuksena toimi hyvin juoksuvaatteet: mun lemppariasu on Kari Traan trikoot ja T-paita jossa lukee “I do not sweat, I sparkle” joka hohtaa supersiistinnäköisenä jos ottaa kuvan itsestään salamalla. Todellinen selfiepaita! Kari Traalla on musta ihanat värit oikeastaan kaikissa niiden vaatteissa, mulla löytyy niiden ohutta juoksutakkia useammassa värissä. 

    
   

Kivaa kesätekemistä – osa 1

Alkuviikko hurahti Helsinki Cupissa, sunnuntaista tiistaihin kannustettiin pieniä, suloisia ja niin ihanan innokkaita jalkapalloilijoita nurmikentillä ympäri Helsinkiä.  Jalkapallokausi on taputeltu päätökseen ja elokuussa jatketaan. Pelit sujui hienosti, mukana mahtui voittoja, tappioita ja tasapelejä. 

Mä oon niin juniorijalkapalloilufani kun vaan olla  voi. Tsemppiä kaikille huomisia finaaliotteluihin! 

    
    
   

Vakuuttavat myyntipuheet upposivat juniorijalkapalloilijan äitiin kuin veitsi voihin 

Minä, ja lukuisat muut vanhemmat, olemme seisseet alkaneen viikon Helsinki Cupin jalkapallokenttien laidoilla kannustamassa, etsimässä palloja, kantamassa reppuja, voitelemassa voileipiä ja niin edelleen. Näissä tunnelmissa on kevyen juniorijalkapalloaiheisen kesäpostauksen aika.  
Tietenkin ennen turnauksen alkua hyvänä äitinä halusin varmistaa että pojan varusteet ovat kunnossa. Kuka nyt liian pienissä nappiksissa onnistuisi maalinteossa? Marssimme yhdeksänvuotiaan kanssa Kluuvin XXL-liikkeeseen ansiokkaan mainonnan perusteella. Helsingin Sanomien välissä jaettu liite sai maksajan kiinnostumaan 20 euron nappulakengistä. Ja kuka väitti ettei printtimainonta enää toimi? Syväkurkku Sanomilta tiesi kertoa, että norjalainen XXL on ymmärtänyt näyttävän ja usein toistuvan mainonnan roolin ovipumpun laulattajana.

  
Gotta love XXL myymäläkonsepti! Kun marssimme myymälään, ensimmäisenä vastaan tuli edullisten 7,90€ pallojen kori. Nappasimme peruspallon kainaloon. Kyllä sitä uutta palloa tarvitaan. Kas, seuraavassa korissa olisi tarjolla vain muutaman euron kalliimmalla Messi-pallo. Luovutaanpa tuosta 7,90€ pallosta ja koriin 9,90€ Messi-pallo. Eteenpäin astelessamme matkalla tuli vastaan viekä yksi kori täynnä vielä hienompia palloja: Champions’ League -pallot! Ja vain 14,90€. Siihenhän me päädyimme. Taidokkainta ylösmyyntiä evö, voisi sanoa. Asiakas upgreidaa heräteostostaan, ilman että vielä on panostettu varsinaiseen myyntityöhön. Kuka retail-ketju XXL:n lisäksi osaa konseptioda ylösmyynnin sisälle myymäläkonseptiin? Keskustelimme tästä vilkkaasti Facebookissa ystävieni kanssa, ja tunnustimme tosiasiat: tähän ei taida muut pystyä? Tuleeko teillä mieleen? Ilmianna kotimaiset retail-osaajat kommenteissa!

Ostopäätöksen tehneinä löysimme nappulakenkäseinän. Myyjää ei tässä vaiheessa vielä näkynyt. Nappasimme testiin myös syksyn sisäjalkapallokerhoa varten sisäpelitossut. Vain 19,90€. Jo toinen heräteostos. Ei pöllömmin. Kunnes tuli aika alkaa sovittamaan niitä tossuja mitä varten XXL:än lähdettiin. Nappulakengät tekonurtsille siis hakusessa. Adidaksella oli samanlaiset millä nyt on pärjätty ja tehty maaleja, hintaan 19,90€. Olin sivusilmällä tässä kohtaa silmäillyt Niken Ronaldo-tossuja, näyttiväthän ne seinän staileimmilta tossuilta muotitietoisen äidin silmiin. Kuitenkin olimme päätymässä edullisiin Adduihin, kunnes paikalle marssii XXL:n myyjä. Kysyin, että mitkä olisi hänen mielestään hyvät tossut? Myyjä ei epäröinyt, kun sanoi, että “ei epäilystäkään. Eniten maaleja tehdään Niken CR-tossuissa. Niissä pallokosketus on ainutlaatuinen, lähes maaginen”. Vain muutamalla lauseella myyjä sai äidin ja pojan silmät loistamaan: nämä tossuthan ne pitää olla jos aikoo tehdä maaleja! Lopputulos: olimme ostamassa 19,90€ tossuja kun astelimme XXL:n ovista sisään. Taidokkaan myymäläkonseptin ja maailmanluokan myyntityön ansiosta 19,90€ nousi (pallo 14,90€ + sisäpelitossut 19,90€ + kalliimmat nappikset 70€= yli sataseen. Business case sille että

  1.  mainonta houkuttelee asiakkaat liikkeeseen
  2. myymäläkonsepti tukee ylösmyyntiä
  3. ammattitaitoinen, motivoitunut myyjä uskaltaa myydä malliston parhaita ja kalleimpia tuotteita

on helppo laskea.

Samalla XXL:n maailmaan vihkiytyneet ystäväni valistivat minua, millä XXL johtaa myyntiä. Norjassa ystäväni ovat kertoneet että XXL:n johdolla on kesken norjalaisen hytte-viikonlopunkin pettämätön tuntuma siihen, mitä asiakas ostaa ja mitä XXL asiakkaalle myy. Koko paletti on hiottu konseptin muotoon ja sitä johdetaan. Kuulostaa itsestään selvältä, muttei taida sitä joka ketjussa olla?
Eräs urheilubrändien retail-asiantuntija ystäväni tiesi että XXL kouluttaa ja motivoi myyjiä hyvin myyntikilpailuilla. Henkilökunta pystyy seuraamaan omia ja osastonsa lukuja, ja uskallan väittää että tiukalla päivittäisjohtamisella lähiesimies tsemppaa porukkaansa. Nopeilla hintavaihteluilla saadaan kuluttajat hankkimaan keskimäärin normihinnoilla. Onko tämä kaikissa retail-ketjuissa arkipäivää?
Ja viisasta ystävääni Merjaa lainaten: myynnin tuloksen tekemisessä keskeistä on rekrytoinnin merkitys. Koskee niin johtoa, esimiehiä kuin itse myyjiäkin. Myynti on kaiken muun lisäksi intohimolaji ja jos et ole oikeassa paikassa oikeaan aikaan, on hyvä miettiä jotain muuta. Toinen asia on menestyvän myyntiyrityksen oikeanlainen myynti-ilmasto, sen rakentaminen ja sen jatkuva ruokkiminen. Tarkoittaa taitavaa myynnin ohjaamista, johtamista ja esimiestyötä, jokainen tietää oman roolinsa ja tekee töitä itsensä ja tiiminsä eteen oli vastuualue mikä tahansa. Merjan näkemyksen mukaan juuri XXL:ssä ja myös Gigantissa minusta em. asiat korostuvat. Show, tuloksen tekeminen ja myynninnälkä lähtee liikkeelle Gigantissa jo Irmeli Rytkösestä. “Olin kuuntelemassa häntä muutama viikko sitten ja olin aika vaikuttunut siitä mitä tekevät”, Merja suitsuttaa. 
Myynninjohtamisen ammattilaiset Merja Laakso, Mika Engblom, Jussi Ikkelä ja Mika Rubanovitsch, kiitos keskustelusta. Jatketaan sitä täällä ja otetaan muut myynnin ammattilaiset mukaan. Ilmianna Suomen parhaat myyjät ja myyntimallit!
Ja tsemppiä kaikille Helsinki Cup-pelaajille! Yhdeksänvuotiailla pelit loppuivat tänään, mutta nauttikaa juniorijalkapalloilusta Helsingin kentillä!
P.S. kaikki jalkapalloilijoiden vanhemmat. Mä löysin noiden nappiksien lisäksi pojalle ihan huikeat säärisuojat Storellilta, ne nimittäin suojaavat nilkkoja ja sinne pussukkaan sujauttetaan sitten nuo itse säärisuojat. Toimii, totesi joukkueessaan eniten maaleja tehnyt yhdeksänvuotias! Kiitos Cristiano Ronaldo.

Terveisiä Krakovasta

Toisen maailmansodan aikainen historia on aina kiinnostanut mua. Tartuin Finnairin kesähintatarjoukseen ja lennettiin aamulla mun äidin kanssa Krakovaan. 

  Olin löytänyt hotellin TripAdvisorista, ensivaikutelmaltaan tää Metropolitan Boutique Hotel on kiva. Toivottavasti huomenna paistaa aurinko että päästäisi paistattelemaan päivää hotellin patiolle. 

Yllätys, yllätys, matkanjärjestäjän valmistautuminen  matkaan jäi vaillinaiseksi, mutta hotellilta hypättiin golfautoon joka ajelutti meitä kolme tuntia Krakovan kaduilla. Alkuun tutustuimme kirkkoihin ja synagogiin.   

   
     Juutalaiskortteleihin palasimme myöhäiselle lounaalle ja bongasimme kivannäköisiä ravintoloita tulevia iltoja varten. 

    

  

   
 

Krakovan getossa käyminen nostatti tunteet pintaan. Olin valmistautunut matkaan katsomalla Schindlerin listan. Kiertoajelumme pysähtyessä geton keskusaukiolle, nieleskelin pala kurkussa, kun mietin ihmiskohtaloita jotka lähtivät täältä viimeiselle matkalleen. 

  

  
Viimeisenä pysähdyspaikkana oli Schindlerin tehdas, joka on hiljattain muutettu museoksi. Saavuimme museolle sen verran myöhään, ettemme kerenneet kierrokselle. Se jää keskiviikolle. 

   
   

Ja saa nähdä, jaksanko tehdä blogi-comebackiä, kuvat vielä on helppo postata, mutta haluaisin kirjoittaa enemmän, mutta se tuntuu työläältä. En siis lupaa mitään, toivottavasti kuullaan pian! Puss! 

Powerpointit hiiteen. Kuka uskaltaa?

Finnkampen Norjassa

Terveisiä Oslosta. Aloitin TeliaSonera Norwayn kaupallisena johtajana kesälomilta palattuani. Muutamia havaintoja olen jäänyt pohtimaan ja puntaroinut, missä me suomalaiset olemme hyviä ja missä taas voisimme oppia norjalaisilta.

Norjalaisilla tuntuu olevan ehdottomasti parempi ote markkinaan: mitä kilpailijat tekevät, miksi ja miten omalla kaupallisella koneistolla siihen vastataan. Piste norjalaisille.

Suomessa taas olemme suvereenejä johtamaan markkinoinnin prosessia, kaupallista suunnittelua kokonaisuutena ja nakuttelemaan suunnitelmamme prosessin mukaisesti. Tilanne 1-1.

Konsepteissa ja niiden kaupallisestamisessa veikkaan että sekä suomalaiset että norjalaiset jäävät ruotsalaisista jälkeen. Katse siis Suomesta länteen, Norjasta itään. Heja Sverige!

Markkinoinnin mittaamisessa ja tuloksellisuudessa koen että me korviamme myöten velkaantuneet suomalaiset joudumme tarkemmin puntaroimaan minne me vähäiset euromme laitamme poikimaan. ROMI-mittareissa piste suomalaisille. 2-1.

Automaation saralla haparoivia ensiaskeleita on otettu. Tasapeli. Edelleen 2-1.

Asiakastarpeiden tunnistamisessa, segmenttipohjaisessa analytiikassa ja NPS-johtamisessa aloitimme matkan Suomessa aikaisemmin ja pontevammin. Suomalaisella sisulla pärjää, pois alta risut ja männynkävyt, johtamalla alkaa tulla tulosta ja muutoksia. Suomi 3. Norja 1.

Sosiaalisen median mittelöissä vanhat kollegat ovat tervetulleita kertomaan miten tämä hoituu. Soneran some-partio on kova juttu. 4-1. Jalkapallo-ottelussa voisi sanoa että tässä kohtaa peli olisi pelattu.

Mutta ei ole. Norjalaisilla on käsittämätön asenne. Nopeita päätöksiä. Positiivisuutta. Can do -asennetta. Voitontahtoa! Tiukkaa analyysiä. Ei boardeja, ei komiteoita, ei byrokratiaa. Gotta love this! 4-2. Tekisi mieli antaa tästä lisäpiste norjalaisille, koska asenteella pääsee pitkälle.

Tarjoaman kehittämisessä norjalaiset ovat markkinatuntumansa ansiosta paremmin hereillä mihin suuntaan maailma menee. Ketterällä asenteella muutokset implementoidaan käden käänteessä. 4-3. Tiukille menee. Mutta kyllä Suomi ja rakkaus isänmaata kohtaan ansaitsevat tässä kohtaa voiton. Ai niin, se norjalaisten asennepiste 4-4. Tuliaisena Suomeen toisin täältä pari öljytynnyrillistä voitontahtoista asennetta.

IMG_2784.JPG
P.S. Testasin tällä postauksella LinkedIniä. Toimii! Kannattaa siis hyödyntää sitä yhtenä kanavana jos haluaa vaikuttaa!