Lottovoitto

Tässä kun innostuin taas, ainakin hetkellisesti, bloggaamaan, niin joku saattaa näiden juoksuhehkutusten keskellä miettiä, että käyköhän se rouva Piha missään töissä. Mitä kävi Norjalle? No osoittautui äärimmäisen opettavaiseksi johtamiskokemukseksi heittäytyä Osloon kaupalliseksi johtajaksi ja vetää isohkoa norjalaista tiimiä esimiesalaisilla höystettynä. Mun työkieli oli norja ja näin hieman perspektiiviä saaneena, en ehkä tajua että sinne mä vaan menin ja aloin sönköttämään ja kuuntelemaan norjaksi. Kahdenkeskeiset keskustelut olivat helppoja, johtoryhmän väittelyt ja syvällisemmät keskustelut tosi vaikeita. Vaikka tulin samasta konsernista, samalta toimialalta, niin  yllätyin miten eri tavalla asioita tehdään, miten erilainen kulttuuri vallitsee kahden Pohjoismaan välillä ja miten erilainen markkinatilanne vaikuttaa toimintamalleihin. Näistä selvisin. Vaikeinta ja raastavinta oli hypätä Finnairin aamukoneeseen maanantai- tai tiistaiaamuna, yöpyä yksin kalliissa yksiössä Frognerissa ja palata kotiin torstaina tai perjantaina. Mun sydän särkyi, niin paljon jouduin olemaan poissa pienen, silloin tokaluokkalaisen, poikani arjesta. Vuoden mä siellä sinnittelin kokonaisuutena, jonka jälkeen olin valmis palaamaan kotiin.  

  

Ja mikä lottovoitto osuikaan kohdalleni! Pääsin aloittamaan Fondialla vietettyäni ensin pitkän kesäloman. 

Mä oon kenties Suomen, ehkä jopa Euroopan ainoa Sales Booster! Kerron myöhemmin lisää, mitä mä teen, mitä tykkään Fondian fantastisesta, ainutlaatuisesta kulttuurista ja johtamismallista. Kaikki aikanaan. Muistan miten ekana päivänä perehdytyksessä muhun teki vaikutuksen myös Fondian kansainvälisyys: samaan aikaan perehdytyksessä oli Liis Virosta ja Jonas Ruotsista. Kirjoitin vuodenvaihteessa Fondian blogiin myös fiiliksiäni lakiosastokonseptistamme, jota voi rinta rottingilla esitellä missä päin maailmaa hyvänsä. 

Ja on sitä käytykin esittelemässä, Financial Times on palkinnut Fondian kymmenen vuoden aikana eniten lakialaa muuttaneena GameChanger- tekijänä!  

 

Joten, mun fiilikset näin reilu puolen vuoden kuherruskuukauden on ihan superpositiiviset. Ihan kuin olis saanut lottovoiton! En olisi ikinä uskonut, että töitä voi tehdä näin kivalla fiiliksellä, inspiroivassa porukassa, samalla tulosta tehden. Ajattelin kertoa tuonnempana vähän lisää, millaisiin asioihin olen kiinnittänyt töissä huomiota, jotka tekevät Fondiasta ainutlaatuisen. Nyt kuitenkin, mukavaa työviikkoa!  

 

Juoksumuotitoimittaja in action

Kuten ehkä noista aiemmista New York- postauksista ilmenee, niin mä oon ihan hulluna juoksuvaatteisiin! Ja mikä siisteintä, olen saanut jo useamman vuoden ajan kertoa Juoksija-lehden lukijoille kiinnostavien juoksijoiden vaatevalinnoista. Juoksija-lehden ammattitaitoinen toimitus pitää rimaa korkealla ja olen pyrkinyt pitämään Muotibongauksia-palstallani tason yhtä korkealla. Suosittelen haastateltavien ihmisten juoksumuotikysymyksiin lähtökohtaisesti sellaisia vaatteita tai tossuja, joista minulla itselläni tai sitten muilla Juoksijan toimittajilla on kokemusta.  

Uusimmassa numerossa oikeustieteilijä, Kööpenhaminan maratonille tähtäävä Anna Kuisma esittelee lempijuoksuasunsa. Vähänkö ihanat Lululemonin trikoot ja mahtavat valkoiset Adidaksen tossut! 

 
Anna kaipasi kevääksi vinkkejä juoksuliivin (ei siis rintsikoiden, vaan takki ilman hihoja- liivin) hankintaan. Esittelin Annalle kaksi vaihtoehtoa. Toisen Nikeltä, Aeroloft- untuvaliiviin jossa olen juossut jo parin, kolmen vuoden ajan. Liivin ainoa miinus on se että sen pesunkestävyys on heikko.  Mulla oli samasta sarjasta takki, jonka palautin Nikelle ja sain rahat takaisin. Liivi näyttää hyvältä ja se heijastaa, josta paljon plussaa.  Kaipaan itse takkiin ja liiviin enemmän taskuja, jotka tästä Niken mallista puuttuu.  Liivi on jäänyt kohtuu vähäiselle käytölle, koska en laita sitä muuta kun sellaisille lenkeille kun tiedän etten hikoile… 

 
Toinen vaihtoehto, jonka esittelin, on mun suosikkibrändi Lululemonilta. Tämä 5 Mile Vest on huippu! 

   

   

Pääsiäissunnuntaina riensin sunnuntaipitkikselle toiveikkaana kesäisimmistä keleistä. Sonnustauduin merinovillaiseen pitkähihaisen paitaan ja päälle puin tämän liivin. Lämpötila näytti vain muutamaa lämpöastetta ja viima oli melkoinen. Ehkä liivi antaa odottaa hieman lämpimimpiä kelejä, mutta plussaa tämä vaihtoehto saa istuvuudesta, useista taskuista sekä kivasta ulkonäöstä. Pesussa tämä ei ole mennyt miksikään. Lue uusimmasta Juoksijasta, kumpaan vaihtoehtoon Anna kallistui! Lehti löytyy Ärrän ja Akateemisen lehtihyllyistä. 

  

Ihanaa olla kotona

Me ollaan pääsiäinen kotona, mikä tuntuu ihan mahtavalta! Vaikka matkustaminen on mun elämän suola, niin kotona oleminen on ihan parasta. 

Käytiin pitkänäperjantaina koko perheen voimin ulkoilemassa: muut pyöräili, mä juoksin. Saatiin samalla kuvia keväisestä Helsingistä. Tänään uusi samanlainen sessio tiedossa, ei tiedä vaikka juostaisi ja pyöräiltäisi Talvipuutarhaan katsomaan pääsiäistunnelmaa. 

   
 
Juoksumuotitoimittaja oli sonnustautunut tälle lenkille 2XU:n heijastaviin Hyoptik-kompressiotrikoisiin ja Niken untuvaliiviin. Jalassa New Balancen Vazee Pace- tossut ja päässä NYC Half FINISHER-lippis. Kevään juoksukunnon varmistamiseksi alan seurata uuden Garmin 630- juoksukellon avulla mun sykkeitä ja mietin että kannattaisiko käydä laktaattitestissä sykerajojen selvittämiseksi? Oon träkännyt kaikki mun juoksut RunKeeperin avulla, oon tykännyt kun sinne on pystynyt itse tekemään myös vk-treenejä varten omat ohjelmat ja puhelin juttelee milloin veto alkaa ja loppuu. Nyt päätin ottaa Stravan kokeiluun. Neitsytmatka jäi vähän torsoksi, koska iPhone hyytyi (kuten ihan liian usein vähänkään viileämmässä kelissä!). 

  

United Airlines NYC Half

Päätin pari vuotta sitten, että jonain päivänä juoksen puolimaratonin Central Parkissa. Se päivä koitti eilen. 

 
Illalla vaatteet valmiiksi (jotka itseasiassa vaihdoin vielä kuvaussession jälkeen lämpimämpään vaatekertaan, sillä aamuksi oli luvattu vain muutamaa lämpöastetta) ja nukkumaan. Olin ajatellut juosta tässä Craftin keväisessä asussa, tästä kokonaisuudesta päälleni päätyi ainoastaan nuo uutuusalushousut. Suomi-tyttö maailmalla on aina ylpeä omasta kotimaastaan ja siksi peukut oli lakattu Suomen lipun väreihin. Reitillä muuten näkyi kaikkien muiden Pohjoismaiden lippuja kannustajien kädessä, Suomen lippuja ei New Yorkin kaduilla liehunut. 

  
Aamulla heräsimme jo klo 5 ja söin edellisenä iltana Le Pain Quotidienistä haetun chiapuuron, tuoremehun ja kahvin kera. 

  
Aamuhämärässä ja hampaat kalisten juoksimme ensin viemään laukut säilytykseen, jonka jälkeen kietoiduimme avaruusviittoihin pysyäksemme lämpiminä ennen turvatarkastuksen kautta lähtökarsinaan siirtymistä. Siellä reilu puolentunnin odottelu johti siihen että ekat kilometrit juostiin niin että kaikki paikat oli ihan syväjäässä. Mitenköhän jäässä oltaisi oltu ilman niitä avaruushuopia ja sellaista lämpöpussukkaa? Central Parkissa auringonnoustessa lämpötila kun taisi keikkua juuri nollan tietämillä… 

   
    
 
  
Matkaan päästiin ja juoksu tuntui kivalta, parasta kuitenkin oli reitti! Ekat kymmenen kilometriä juostiin Central Parkissa josta kirmasimme juoksijoita varten suljetulle Times Squarelle. Tämä hetki oli kyllä todella vaikuttava, tuntui että tässä sitä vaan juostaan ja otetaan Times Square haltuun! 

   
    
   
Mutta kuten jokainen vähänkään heikommassa kunnossa oleva juoksija tietää, puolikkaalla kilsat 17-21 ovat pirullisia. Askel on kaukana kevyestä ja siinä kohtaa mietityttää ettei ainakaan ikinä juokse puolikasta pidempää matkaa. Tässä irvistys Hudson Riverin osuudella, muutama kilsa ennen maalia. 

  
Mutta maaliintulo ja juoksun jälkeinen euforia on aina yhtä juhlaa! 

   
  
Aikaa voi alkaa parannella kotimaisissa tapahtumissa. Tänään kellot pysähtyivät 2:11 aikaan, mutta tämä nelikymppinen on onnellinen! Ja toisaalta tämän juhlavuoden humun jälkeen (tosiaan olemme viettäneet viikon Arabiemiraateissa 10v hääpäivän merkeissä ja juhlineet mun pyöreitä tässä nyt toista viikkoa) on ihanaa palata arkeen. Nyt täytyy taas alkaa säästämään seuraavia juhlajuttuja varten. Poika täyttää pian kymmenen ja äiti ja isä viettävät seitsemänkymppisiä syksyllä. Sitä ennen, huoh, ihana juoksu ihanan Henrikan kanssa takana ja maanantaina Finnairilla kotiin. 

Näihin Snapchat-kuviin, Snapchat-tunnelmiin on hyvä päättää fiilistely NYC Halfilta.

Juoksumuotitoimittaja 

Mä en varmastikaan ikinä saa kyllikseni treenivaatteista! Rakastan juosta ja mikä sen siistimpää, kuin nauttia juoksusta luonnossa, hyvän musiikin ja toiminnallisesti hyvien plus hyvännäköisten vaatteiden kanssa. 

Tämän harrastuksen tiimoilta olen saanut jo muutaman vuoden ajan kirjoittaa juoksumuodista Suomen johtavaan juoksulehteen, Juoksijaan. Alkuun vähän eri formaatissa ja nykyisin haastattelen (ja kuvaan! Kuvaamisessa oon ihan pommi, vaikka nykyisin mulla kohtuu hyvä kamera Olympukselta. Pitäisi etsiä joku “valokuvaus for dummies”-kurssi…) kiinnostavia juoksijaprofiileja ja esittelen heidän juoksuvaatekaapin. 

Täällä New Yorkissa kierrettiin ekana päivänä kaikki, todellakin kaikki, sporttivaateliikkeet. Harmikseni NYC Halfin expo oli pettymys. Siellä oli myynnissä enimmäkseen geelejä, sukkia ja hanskoja. Vaaterintamalla oikeastaan vain 2XU oli esillä ja kelloista Garmin. Upeat noi raidalliset sukat! Ja hienoja 2xU 10v juhlatrikooita kivoissa kuoseissa. 

   
 
Muuten nyt kesän juoksumuodissa kuosilliset trikoot, melerattua kuosia olevat yläosat ja jopa mun makuun mauttoman, jäätävä hapsulliset trikoot ovat vahvasti esillä.

   
   
 
Yksi mun all time- suosikeistani, Lululemon, ei petä koskaan! Mä diggaan Lulun laadukkaista materiaaleista, kirkkaissa väreistä ja yhteisöllisyyttä rakentavasta brändistä. Kaunista mintunvihreää ja makeita keltaisen eri sävyjä näkyy kaupassa kuin kaupassa. Mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia mulle olivat Athleta (laatu ei vaan tuntunut kovin kummoiselta hintaan nähden), GapFit (aika kivoja ja edullisemmasta päästä, varsinkin kun saatiin ovella -40% ja -50% alennuskupongit) ja viimeisimpänä juuri tänä viikonloppuna sporttivaatemallistonsa launchannut Tory Sport. 

   
    
  
 Kenkäpuolella Lady FootLockerilla sisäänostaja on valovuoden edellä suomalaisretailia! Mä en kestä miten ihanista väreissä täältä löytyi Asicsia, New Balancea ja muita. Mulla haaveissa vielä käydä Nike Townissa testaamassa ne niiden Lunar Epic Flyknitit. Ja sit tarttisin jotkut valkoiset tossut jotka sopisi sekä juoksuun että työmatkakävelyyyn. Mulla on yhdet kivannäköiset Niket, mutta ne hankaa rakot kantapäihin pienestäkin liikkumisesta. 

  
Ystäväni Henrika osti näistä yhdet! Kaikki Asicsin mallit ja värit niin siistejä! 

   

  

SweatyBettyn valikoimissa hienoja juttuja, mutta ihan supersuolaiseen hintaan! Tämä toppi (jossa ei edes ollutsisäänrakennettuja liivejä!) maksoi 110$ + sales taxit päälle.  
  

  

  
Tässä hieman löytöjä mitä mallailtiin hotellihuoneessa: enimmäkseen Lululemonilta, mutta myös makeat UnderArmourin teknisiltä ominaisuuksiltaan edistykselliset hanskat, bling bling hiuspanta ja NYC Half lippis! 

New York, New York

Annoin itselleni syntymäpäivälahjaksi juoksumatkan New Yorkiin. Juoksu on mun rakas harrastus ja kaksi vuotta sitten kävellessäni Central Parkissa samanaikaisesti juostiin puolimaratonin kanssa, päätin että joskus juoksen täällä puolikkaan. Mikä olisikaan sopivampi ajankohta kun 40-vuotispäivä! Maaliskuinen United Airlines NYC Half valikoitui jo viime vuoden lopulla sopivaksi tapahtumaksi, kunnes tajusin että NYRR:n järjestämään tapahtumaan on ihan yhtä vaikeaa päästä kuin New Yorkin maratonille. 

Vaihtoehdot ovat tässä: juokse joko pirun kovaa (ei onnaa), kerää rahaa hyväntekeväisyyteen (mielellään, mutta ketään sitä Run for Goodin kautta Suomeen) tai osta joltain matkanjärjestäjältä kallis paketti. Päädyimme ystäväni, myöskin pyöreitä maaliskuussa täyttäneen, Henrikan kanssa ruotsalaisen Springtimen matkaan. Ei mikään paras diili, koko hommasta joutuu maksamaan itsensä kipeäksi ja paketti on hinnoiteltu kyllä kohtuu suolaisesti… Maksat viiden tähden matkan hinnan, mutta hotellit ei kyllä mätsää siihen tasoon. Mutta jos mieli halajaa isoon juoksutapahtumaan, niin tämä lienee juoksuturistin ainoa vaihtoehto. 

New York on silti ihana ja odotetaan juoksua kuin kuuta nousevaa! 

   
    
    
    
 

Talven treeneistä 

No ei oo mennyt niin kuin elokuvissa! Oon mussuttanut taas herkkuja koko syksyn. Joulukuussa juttelin Heidin kanssa, joka lupasi auttaa mua pääsemään syömisten kanssa back on track. Parannusta tuli, senttejä lähti ja kiloja karisi. 
Oon juossut varmaan fiksummin ja järjestelmällisemmin kuin aikoihin. Oon pitänyt mun viikon perusrunkona yhtä kevyttä peruslenkkiä, yhtä pitkistä sekä oon tosi särmästi saanut juostua viikoittain vaihtelevia vauhtikestävyystreenejä. Välillä tonnin vetoja, välillä kiihtyviä lenkkejä, välillä lyhyempiä vetoja lyhyemmillä palautuksilla ja kirsikkana kakussa juoksin viimeistelynä ja henkisen kantin kannalta tärkeänä treeninä kahden tonnin vetoja. Juoksen tulevana viikonloppuna  40v lahjana itselleni NYC Halfin. Puolimaraton joka starttaa Keskuspuistosta ja kurvaa läpi Manhattanin 21,1 kilometrin verran. Aikatavoitetta mulla ei ole. Alle kahden tunnin ei tuu menemään, mutta olis kiva vaan nauttia juoksusta, tunnelmasta, exposta, parhaan ystävän seurasta sekä New Yorkin fiiliksestä!

  
Tästä mä rupesin parantamaan kuntoa ja kaventamaan vyötäröä.  Oon juossut tuulessa ja tuiskussa, vetänyt työmatkoilla vetoja hotellin juoksumatolla, käynyt Coren bootcampissä ja ollut ilman karkkia. Nyt sen 40v päivän jälkeen oonkin sit mässäillyt karkeilla ihan hulluna. Tää ei varmaan ollut projektin tarkoitus… No, tasapainoilua tää mun terveellinen syöminen vaatii, mutta mun on todella vaikea päästä irti sokerista. Heidi kysyi multa tossa jokunen viikko sitten että miltä ne karkit maistui pienen tauon jälkeen. Ihan superhyvältä! 

    
    

 
   
 

40 & fab

Kriiseilin koko talven ihan pelkästä ajatuksesta että pian ikä alkaa kolmosen sijaan nelosella. En kokenut että mulla olisi mitään syytä kriiseillä, en koe että olisin jättänyt tarttumatta mahdollisuuksiin ja tiedostan että mulla on asiat hyvin. Silti ajatus neljästäkymmenestä tuntui pelottavalta. Arvoin pitkään miten vastaanotan uuden vuosikymmenen. Ekaksi ajattelin että pistän pään puskaan ja annan asian vaan tapahtua. Sitten tuntui siltä että kun on syy juhlia ja tavata ystäviä  muuallakin kuin somessa, niin päädyin järjestämään kuohuvan sunnuntaibrunssin. Ja näin jälkikäteen voi todeta: on ihan yhdentekevää onko sitä 39v tai 40v. Jotenkin edellisyönä ennen varsinaista juhlapäivää mulle iski sellainen kiitollisuus kaikesta siitä mikä on hyvin. Ehkä eniten harmitti, että juhlat meni ohi niin nopeasti. Joten alan säästämään rahaa jo viisikymppisiä varten, koska tästä oppineena: kannattaa juhlia kunnolla ja vaikka useamman päivän ajan! 

           
                   
    
    
    
   

Ras Al Khaimah Halfmarathon 

Bongasin aurinkotuolissa maatessani helmikuun RAK lomalla Runners’ Highn Facebook-sivulta että seuraavana päivänä kaupungissa juostaan maailman nopein puolimaraton. Yritin kaikin keinoin saada itseni puhuttua sisään juoksemaan tälle täyteen myydylle puolikkaalle siinä onnistumatta. Hyvä kompromissi oli hypätä kukonlaulun aikaan hotellin juoksijoille tarkoitetuun bussiin ja raportoida toimittajan roolissa kisasta Juoksija-lehteen.  

Suosittelen kaikille juoksuturisteille ensi vuodelle yhdistettyä aurinkolomaa RAK puolikkaaseen, fantastinen kisa, kuulemma kiva ja takuulla nopea reitti! 

    
    
    
    
    
   

    
  
 

Turistina kotikaupungissa 

Pääsimme pojan kanssa yöpymään vain kivenheiton päässä kodista eräänä maaliskuisena lauantaina. Roban poliisiasemasta kuoriutui täydellinen boutique-hotelli Lilla Roberts. 

Huone, hotellin baari (jossa pojalle tarjoiltiin aivan mieletön juoma popcorn-irtokarkkipedillä! Juoma höyrysi kun kannen avasi! Ihan mieletön kokemus!), loistava aamiainen sekä piipahdus gymillä teki tästä irtiotosta aurinkoisena kevätpäivänä ikimuistoisen.