Juokse, Tanja, juokse

Mun juokseminen on tässä elämäntilanteessa nyt sellaisessa moodissa, että juoksen koska se on musta siistiä, nautin siitä onnellisuuden tunteesta mitä juokseminen mun päässä saa aikaan ja oon laittanut hetkeksi hyllylle tavoitteiden perässä juoksemisen.

Toisaalta, tällä lailla treenaten, huomaan että nautin luonnosta enemmän. Vuodenaikojen vaihtelut on mahtavia! Viikko sitten juoksin pojan pyöräillessä mukana pitkän lenkin ja mitkä upeat syksyn värit Hietaniemessä oli. Menneenä viikonloppuna uhmasin vesisadetta ja juoksin sateessa nauttien reilun kympin lenkin. Vaikka oli pirun vaikea saada itsensä liikkeelle, niin se tunne on ainutlaatuinen kun juoksee sateen piiskatessa kasvoja vasten ja pääsee kotiin lämpimään suihkuun.

Tämän viikon sunnuntaina menen juoksemaan vuoden kolmannen puolikkaan Suomenlinnan puolimaratonille. Siellä juostaan kolme kierrosta ympäri saarta mielettömän kauniissa ympäristössä.

Q&A

Mielestäni haastattelun muotoon rakennetut blogipostaukset ovat olleet suosikkiblogeissani mielenkiintoisia, niin kokeilen itsekin samaa.

No moi Tanja. Syksy Oslossa. Millaisia muutoksia uusi työ on tuonut arkeesi?
Moi moi. Isoja muutoksia. Olen siis töissä norjalaisessa firmassa, vaikkakin samassa konsernissa, TeliaSonera Finland vaihtui kesän aikana TeliaSonera Norwayhin. Pitkään puntaroimme tätä mahdollisuutta perheen kanssa, ja koska olen pitkään haaveillut kansainvälisemmistä kuvioista, tarjosi tämä Oslo-kuvio pehmeän laskun siihen maailmaan.

Millainen viikkosi siis on? Oletko viikot Norjassa?
Lähtökohtaisesti olen Norjassa kolme päivää livenä paikalla ja teen maanantait ja perjantait Suomesta käsin. Luonnollisesti meillä töissä on huippuluokan etäyhteydet videoneuvotteluihin, joten tällainen kombo toimii mielestäni (ja myös tiimini mielestä) hyvin. Normaalisti vien maanantaina pojan aamulla kouluun, saatan käydä lenkillä ja kun tulen kotiin, niin Norja alkaa herätä. Maanantait teen töitä kotoa käsin tai sitten vaikutan Vallilassa.

Tiistaina hyppään Finnairin koneeseen ja olen työpaikalla hieman yhdeksän jälkeen. Tiistait, keskiviikot ja torstait olen Oslossa. Mulla on suurin osa mun porukasta Oslossa, osa Stavangerissa (Euroopan öljykaupunki, sen oon oppinut…)

Torstaina palaan taas Suomeen ja olen kotona sopivasti silloin kuin poika tulee treeneistä kotiin.

Perjantaina taas teen töitä videoyhteyksillä. Suits me.

Mitä teet Oslossa iltaisin?
Kuvittelin alkuun että treenaisin hulluna, verkostoituisin ja kävisin illallisilla. Totuus on, että oon usein tiistaisin aika puhki, koska päivälle kertyy pituutta kun herään kuuden aikaan ja töistä lähden Oslon kotiin kuuden kieppeillä (joka on seitsemän Suomen aikaa). Koska en ole ainakaan vielä jaksanut kokkailla, niin syön mun suosikki thai-ravintolassa Blue Elephantissa kanasalaatin. Liian harvoin sen jälkeen olen jaksanut lähteä lenkille. Useimmiten kaadun sänkyyn kirjan kanssa. Nyt kun mulla on oma vuokra-asunto siellä, niin toivon että arki tasaantuu ja saisin verkostoja myös Oslosta, keskiviikkoisin voisin yrittää mahduttaa jotain sosiaalista kalenteriin. Nyt olen keskiviikkoisin sitonut lenkkarinnauhat kiinni ja tutustunut Osloon juosten. Bygdøyn saari on mahtava! Samoin oon käynyt vetämässä mäkivetoja Kuninkaanlinnan puistossa. Torstaisin sitten lähdenkin suoraan toimistolta lentokentälle ja kohti Suomea.

Miten norjalainen työelämä eroaa suomalaisesta?
Norjalaiset on ihania! Jotenkin tosi positiivisia. Kaikki on toivottaneet mut avosylin tervetulleiksi. Muuten aika samanlaista se on. Ehkä johtaminen Norjassa vaatii enemmän keskusteluja päätöksen saamiseksi ja jengin sitouttamiseksi. Ja sehän sujuu loistavasti tällä mun auttavalla norjalla..

Johtaminen ja tuloksen tekeminen on kuitenkin ihan samanlaista kaikkialla. Tavoitteet pöytään, niihin toimenpiteet ja seuranta, niin aika pitkälle pääsee.

Uteliaalla, avoimella ja positiivisella asenteella pääsee myös hyvin vauhtiin.

Niin, miten kielen kanssa?
Varmasti Norjassa pärjää myös englannilla, mutta koin itse etten voi olla norjalaisessa firmassa töissä norjalaisten kanssa, jos en opettele kieltä. Enkä myöskään halunnut isoleerata itseäni sellaiseksi, jolle pitää ainoana puhua englantia. Niinpä heittäydyin puhumaan alusta alkaen ruotsia ja kollegat puhuu mulle norjaa. Alkuun tuntui etten ymmärrä kuin ehkä 60% mitä ne puhui, mutta nyt parin kuukauden jälkeen sujuu ehdottomasti paremmin ja olen itsekin oppinut muutamia norjankielisiä sanoja. Lisäksi käyn norjan kurssilla, toivottavasti pian puhun sujuvasti norjaa!

Mikä on yllättänyt syksyn aikana?
No ehkä se, että sain hirveästi itseluottamusta kun huomasin että pärjään toisessa maassa ja se että asiat kyllä järjestyy. Oppi varmaan on että uusille mahdollisuuksille kannattaa sanoa kyllä ja katsoa mitä tulee. Jos tämä kuvio ei jatkossa toimi, niin maitojunalla pääsee aina takaisin kotiin! Vaikkei mulla ole aikomusta hypätä sen kyytiin…

Iloisin ja mulle kuitenkin kaikkein tärkein asia on se että meidän perheelle tämä ratkaisu on toiminut. Toki tiistain, keskiviikon ja torstain arkea pyörittää mun mies mun vanhempien avustuksella. Mulla on kyllä Oslossa kova ikävä poikaa, torstai-iltaisin on ihana tulla kotiin. Oon rauhoittanut muut menot koti-Suomessa täysin ja yritän etten lähtisi juuri mihinkään ylimääräiseen niinä päivinä kun olen Suomessa. Koti-iltoja sohvalla, perheen yhteisiä pyörälenkkejä ja futista. Sellaisia meidän viikonloput nyt on. Tai no, sellaisia ne on ollut aina. Nyt vaan ne tuntuu tosi paljon ihanimmilta.

Hyvää työtä tyylillä

Uusimmassa Gloriassa on juttu Kirsistä ja musta. Päästiin kertomaan Run for Goodista ja toivottavasti mahdollisimman moni Glorian lukija innostui jutun perusteella lähtemään toissaviikkoiseen Pääkaupunkijuoksuun.

En ole aiemmin ollut studiossa kuvattavana. Mut yllätti miten työlästä on leikkiä valokuvattavaa, ei ollut helppoa yrittää saada hyvää ilmettä ja asentoa jokaiseen kuvaan. Musta ei tulis kyllä mallia ikinä! Samoin taustatyö noiden muutaman erittäin onnistuneen kuvan takana oli melkoinen. Meikkaaja, taittaja, kuvaaja ja toimittaja tekivät töitä ja studiolla vierähti aikaa monta tuntia. Lopputuloksesta voi kyllä tällaisen työn jälkeen nauttia 😊

Meillä taitaa olla nyt Run for Goodin kautta vajaa puolet tavoitellusta 50.000 euron keräystavoitteesta kasassa. Ensi vuoden osalta neuvottelut juoksutapahtumien osalta ovat käynnissä, samoin yhteistyökumppanirintamalta odotamme jotain lisää.

Mulla omat juoksut nyt jääneet hieman liian vähäiselle, mutta olen priorisoinut elämässäni tässä Helsinki-Oslo- suhailun keskellä että kotona ollessani pyrin etten lähtisi viikonloppuaamuisin pois lenkille ja treenaamaan, vaan pyrkisin olemaan täysillä läsnä kotona. Ja toinen, mulle tärkeä prioriteetti, on onnistua uudessa duunissa ja saada tuloksia aikaan.

Tässä elämäntilanteessa sallin itselleni treenaamisen fiiliksen, aikataulujen ja huvituksen mukaan. Kolme, neljä treeniä yritän tehdä viikossa. Unelmaviikkoina käyn juoksemassa Oslossa sekä tiistaina että keskiviikkona. Välillä onnistun, välillä en. Silti just nyt tää tuntuu hyvältä.

Hauskaa tiistaita teille kaikille!