Mielestäni haastattelun muotoon rakennetut blogipostaukset ovat olleet suosikkiblogeissani mielenkiintoisia, niin kokeilen itsekin samaa.

No moi Tanja. Syksy Oslossa. Millaisia muutoksia uusi työ on tuonut arkeesi?
Moi moi. Isoja muutoksia. Olen siis töissä norjalaisessa firmassa, vaikkakin samassa konsernissa, TeliaSonera Finland vaihtui kesän aikana TeliaSonera Norwayhin. Pitkään puntaroimme tätä mahdollisuutta perheen kanssa, ja koska olen pitkään haaveillut kansainvälisemmistä kuvioista, tarjosi tämä Oslo-kuvio pehmeän laskun siihen maailmaan.

Millainen viikkosi siis on? Oletko viikot Norjassa?
Lähtökohtaisesti olen Norjassa kolme päivää livenä paikalla ja teen maanantait ja perjantait Suomesta käsin. Luonnollisesti meillä töissä on huippuluokan etäyhteydet videoneuvotteluihin, joten tällainen kombo toimii mielestäni (ja myös tiimini mielestä) hyvin. Normaalisti vien maanantaina pojan aamulla kouluun, saatan käydä lenkillä ja kun tulen kotiin, niin Norja alkaa herätä. Maanantait teen töitä kotoa käsin tai sitten vaikutan Vallilassa.

Tiistaina hyppään Finnairin koneeseen ja olen työpaikalla hieman yhdeksän jälkeen. Tiistait, keskiviikot ja torstait olen Oslossa. Mulla on suurin osa mun porukasta Oslossa, osa Stavangerissa (Euroopan öljykaupunki, sen oon oppinut…)

Torstaina palaan taas Suomeen ja olen kotona sopivasti silloin kuin poika tulee treeneistä kotiin.

Perjantaina taas teen töitä videoyhteyksillä. Suits me.

Mitä teet Oslossa iltaisin?
Kuvittelin alkuun että treenaisin hulluna, verkostoituisin ja kävisin illallisilla. Totuus on, että oon usein tiistaisin aika puhki, koska päivälle kertyy pituutta kun herään kuuden aikaan ja töistä lähden Oslon kotiin kuuden kieppeillä (joka on seitsemän Suomen aikaa). Koska en ole ainakaan vielä jaksanut kokkailla, niin syön mun suosikki thai-ravintolassa Blue Elephantissa kanasalaatin. Liian harvoin sen jälkeen olen jaksanut lähteä lenkille. Useimmiten kaadun sänkyyn kirjan kanssa. Nyt kun mulla on oma vuokra-asunto siellä, niin toivon että arki tasaantuu ja saisin verkostoja myös Oslosta, keskiviikkoisin voisin yrittää mahduttaa jotain sosiaalista kalenteriin. Nyt olen keskiviikkoisin sitonut lenkkarinnauhat kiinni ja tutustunut Osloon juosten. Bygdøyn saari on mahtava! Samoin oon käynyt vetämässä mäkivetoja Kuninkaanlinnan puistossa. Torstaisin sitten lähdenkin suoraan toimistolta lentokentälle ja kohti Suomea.

Miten norjalainen työelämä eroaa suomalaisesta?
Norjalaiset on ihania! Jotenkin tosi positiivisia. Kaikki on toivottaneet mut avosylin tervetulleiksi. Muuten aika samanlaista se on. Ehkä johtaminen Norjassa vaatii enemmän keskusteluja päätöksen saamiseksi ja jengin sitouttamiseksi. Ja sehän sujuu loistavasti tällä mun auttavalla norjalla..

Johtaminen ja tuloksen tekeminen on kuitenkin ihan samanlaista kaikkialla. Tavoitteet pöytään, niihin toimenpiteet ja seuranta, niin aika pitkälle pääsee.

Uteliaalla, avoimella ja positiivisella asenteella pääsee myös hyvin vauhtiin.

Niin, miten kielen kanssa?
Varmasti Norjassa pärjää myös englannilla, mutta koin itse etten voi olla norjalaisessa firmassa töissä norjalaisten kanssa, jos en opettele kieltä. Enkä myöskään halunnut isoleerata itseäni sellaiseksi, jolle pitää ainoana puhua englantia. Niinpä heittäydyin puhumaan alusta alkaen ruotsia ja kollegat puhuu mulle norjaa. Alkuun tuntui etten ymmärrä kuin ehkä 60% mitä ne puhui, mutta nyt parin kuukauden jälkeen sujuu ehdottomasti paremmin ja olen itsekin oppinut muutamia norjankielisiä sanoja. Lisäksi käyn norjan kurssilla, toivottavasti pian puhun sujuvasti norjaa!

Mikä on yllättänyt syksyn aikana?
No ehkä se, että sain hirveästi itseluottamusta kun huomasin että pärjään toisessa maassa ja se että asiat kyllä järjestyy. Oppi varmaan on että uusille mahdollisuuksille kannattaa sanoa kyllä ja katsoa mitä tulee. Jos tämä kuvio ei jatkossa toimi, niin maitojunalla pääsee aina takaisin kotiin! Vaikkei mulla ole aikomusta hypätä sen kyytiin…

Iloisin ja mulle kuitenkin kaikkein tärkein asia on se että meidän perheelle tämä ratkaisu on toiminut. Toki tiistain, keskiviikon ja torstain arkea pyörittää mun mies mun vanhempien avustuksella. Mulla on kyllä Oslossa kova ikävä poikaa, torstai-iltaisin on ihana tulla kotiin. Oon rauhoittanut muut menot koti-Suomessa täysin ja yritän etten lähtisi juuri mihinkään ylimääräiseen niinä päivinä kun olen Suomessa. Koti-iltoja sohvalla, perheen yhteisiä pyörälenkkejä ja futista. Sellaisia meidän viikonloput nyt on. Tai no, sellaisia ne on ollut aina. Nyt vaan ne tuntuu tosi paljon ihanimmilta.

IMG_2522.JPG

7 thoughts on “Q&A

  1. Terveiset Oulun roosanauhapäivän muotinäytöksestä turkis ja nahka oli kovasti esillä Hilkka Ahde juonsi piikkikorkosaapikkaissa ja käärmeennahka-asussa:)

  2. Hih, hauska idea, haastatella itseä 🙂
    Tuosta maitojunasta sen verran, että se on mun mielestä jotenkin raukkamainen ilmaus. Minusta kukaan, joka on uskaltanut lähteä kansainvälisiin hommiin, ei palaa maitojunalla kotiin. Kaikki ovat ylittäneet itsensä lähtiessään maailmalle. Maitojunassa istuvat ne, joilla ei ole ollut itseluottamusta ja rohkeutta lähteä.
    Se, joka syystä tai toisesta päättää palata kotiin, on sentään yrittänyt. En ymmärrä tätä suomalaista mollaamista..
    Itse kävin maailmalla opiskelemassa. Isossa maailmassa (ja Omenassa). Mutta koulun käytyäni tajusin etten ole tarpeeksi nälkäinen tai kunnianhimoinen että pärjäisin siellä. Toiseksi, tajusin etten haluaisi asettua sinne perheenä. Eikä se minusta ollut maitojunapaluu, vaan kypsä, aikuinen päätös/itsetutkinnan tulos.
    Tsemppiä syksyyn ja uusiin kuvioihin!

    1. Kiitos kannustavista sanoistasi. Viikko viikolta tuntuu että menee paremmin ja uskon että pärjään. Eniten me puntaroidaan sitä, miten tämä ratkaisu sopii meidän perheelle. Toisaalta, eipä Suomessa juuri nyt taida olla mitään maailman siisteimpiä hommia tarjolla, joten oon kiitollinen että mulla on maailman siistein homma, vaikkakin se on eri kaupungissa. Onneksi teleoperaattorit myy asiakkailleen videoneuvottelupalveluja ja muita viestintäpalveluita, niin asenne meillä etätyöhön ja näiden palveluiden käyttöön on kannustava. #eatyourowndogfood Hauskaa viikkoa sulle ja kiva jos jaksat aina välillä käydä kommentoimassa täällä blogissa.

  3. Sun blogia on ilo seurata ja pakko sanoa että oot kyllä mieletön ja rohkea nainen, monella ei onnistuisi työn ja perhe-elämän yhdistäminen noin hyvin! 🙂 Mukavaa syksyn jatkoa!

    1. Moi Anni, kiva jos tykkäät lukea tätä 😊. Rohkeudesta ei ollut pulaa, mutta toki mua koko ajan mietityttää miten tämä sopii pidemmän päälle meidän perheelle. Toistaiseksi mennyt hyvin ja oon itse jaksanut tosi hyvin tän reissaamisen. Toisaalta, kun on motivoitunut, niin kaiken saa toimimaan. Ja voisihan mulla olla Suomessakin sellainen työ, mikä vaatii matkustamista ja kotoa pois oloa.

  4. Tanja, kiva postusidea. Olen samaa mieltä Mrs Yawnin kanssa “maitojunalla palaamisesta”. Hienoa, että tartuit mahdollisuuteen. Kävi sitten miten tahansa ja ei epäilystäkään, etteikö kävisi hyvin. Kovasti tsemppiä! Ai niin, meinasi unohtua, blogiasi on mukava lukea!

    1. Moi Tina, kiitti kommentista. Tsemppiä tarvitaan, mutta kuten edelliseen kommenttiin jo laitoinkin: kaikki onnistuu kun on motivoitunut. Ja se että mä olisin ilman duunia Suomessa, en siihen pystyisi… Ja Oslo on mieletön kaupunki. Mulla aikeissa tehdä postaus eroista. Esimerkiksi bussikuskit jo liikkeellelähdettyään pysähtyy (!!!) ja odottaa jos näkee jonkun juoksevan bussiin. Ei kyllä näe usein Suomessa! Oslossa päivittäistä. Niillä norjalaisilla on monessa kohtaa ihanan rennon positiivinen asenne.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s