Talven treeneistä 

No ei oo mennyt niin kuin elokuvissa! Oon mussuttanut taas herkkuja koko syksyn. Joulukuussa juttelin Heidin kanssa, joka lupasi auttaa mua pääsemään syömisten kanssa back on track. Parannusta tuli, senttejä lähti ja kiloja karisi. 
Oon juossut varmaan fiksummin ja järjestelmällisemmin kuin aikoihin. Oon pitänyt mun viikon perusrunkona yhtä kevyttä peruslenkkiä, yhtä pitkistä sekä oon tosi särmästi saanut juostua viikoittain vaihtelevia vauhtikestävyystreenejä. Välillä tonnin vetoja, välillä kiihtyviä lenkkejä, välillä lyhyempiä vetoja lyhyemmillä palautuksilla ja kirsikkana kakussa juoksin viimeistelynä ja henkisen kantin kannalta tärkeänä treeninä kahden tonnin vetoja. Juoksen tulevana viikonloppuna  40v lahjana itselleni NYC Halfin. Puolimaraton joka starttaa Keskuspuistosta ja kurvaa läpi Manhattanin 21,1 kilometrin verran. Aikatavoitetta mulla ei ole. Alle kahden tunnin ei tuu menemään, mutta olis kiva vaan nauttia juoksusta, tunnelmasta, exposta, parhaan ystävän seurasta sekä New Yorkin fiiliksestä!

  
Tästä mä rupesin parantamaan kuntoa ja kaventamaan vyötäröä.  Oon juossut tuulessa ja tuiskussa, vetänyt työmatkoilla vetoja hotellin juoksumatolla, käynyt Coren bootcampissä ja ollut ilman karkkia. Nyt sen 40v päivän jälkeen oonkin sit mässäillyt karkeilla ihan hulluna. Tää ei varmaan ollut projektin tarkoitus… No, tasapainoilua tää mun terveellinen syöminen vaatii, mutta mun on todella vaikea päästä irti sokerista. Heidi kysyi multa tossa jokunen viikko sitten että miltä ne karkit maistui pienen tauon jälkeen. Ihan superhyvältä! 

    
    

 
   
 

40 & fab

Kriiseilin koko talven ihan pelkästä ajatuksesta että pian ikä alkaa kolmosen sijaan nelosella. En kokenut että mulla olisi mitään syytä kriiseillä, en koe että olisin jättänyt tarttumatta mahdollisuuksiin ja tiedostan että mulla on asiat hyvin. Silti ajatus neljästäkymmenestä tuntui pelottavalta. Arvoin pitkään miten vastaanotan uuden vuosikymmenen. Ekaksi ajattelin että pistän pään puskaan ja annan asian vaan tapahtua. Sitten tuntui siltä että kun on syy juhlia ja tavata ystäviä  muuallakin kuin somessa, niin päädyin järjestämään kuohuvan sunnuntaibrunssin. Ja näin jälkikäteen voi todeta: on ihan yhdentekevää onko sitä 39v tai 40v. Jotenkin edellisyönä ennen varsinaista juhlapäivää mulle iski sellainen kiitollisuus kaikesta siitä mikä on hyvin. Ehkä eniten harmitti, että juhlat meni ohi niin nopeasti. Joten alan säästämään rahaa jo viisikymppisiä varten, koska tästä oppineena: kannattaa juhlia kunnolla ja vaikka useamman päivän ajan! 

           
                   
    
    
    
   

Ras Al Khaimah Halfmarathon 

Bongasin aurinkotuolissa maatessani helmikuun RAK lomalla Runners’ Highn Facebook-sivulta että seuraavana päivänä kaupungissa juostaan maailman nopein puolimaraton. Yritin kaikin keinoin saada itseni puhuttua sisään juoksemaan tälle täyteen myydylle puolikkaalle siinä onnistumatta. Hyvä kompromissi oli hypätä kukonlaulun aikaan hotellin juoksijoille tarkoitetuun bussiin ja raportoida toimittajan roolissa kisasta Juoksija-lehteen.  

Suosittelen kaikille juoksuturisteille ensi vuodelle yhdistettyä aurinkolomaa RAK puolikkaaseen, fantastinen kisa, kuulemma kiva ja takuulla nopea reitti! 

    
    
    
    
    
   

    
  
 

Turistina kotikaupungissa 

Pääsimme pojan kanssa yöpymään vain kivenheiton päässä kodista eräänä maaliskuisena lauantaina. Roban poliisiasemasta kuoriutui täydellinen boutique-hotelli Lilla Roberts. 

Huone, hotellin baari (jossa pojalle tarjoiltiin aivan mieletön juoma popcorn-irtokarkkipedillä! Juoma höyrysi kun kannen avasi! Ihan mieletön kokemus!), loistava aamiainen sekä piipahdus gymillä teki tästä irtiotosta aurinkoisena kevätpäivänä ikimuistoisen. 

   

  

  

  

  

  

  

  
  

Ras Al Khaimah – kivenheitto Dubaista

Vietimme helmikuussa perheen kanssa viikon Arabiemiraateissa. Maa vetää meitä puoleensa: lyhyt lento, ei aikaeroa, viikon loma riittää, ruoka hyvää. Tällä kertaa etsimme hotellin Ras Al Khaimahista, säästää jokusen dirhamin, kun yöpyy hintatasoltaan erittäin korkeaksi nousseesta Dubaista. 

Meillä on ollut Waldorf Astoria- ketjun hotelleista hyviä kokemuksia, siksipä päädyimme Waldorf Astoria Ras Al Khaimahiin. Fantastinen hotelli! Aurinko, sininen taivas ja loma tekee aina hyvää. Sporttasin lomalla tosi tiukasti, juoksin jopa elämäni ensimmäisen pitkiksen hotellin gymin juoksumatolla! 

   
    
    
    
    
    
    
    
    
    
    
 

Joogaviikonloppu Yasuragissa

Joulun välipäivinä pääsin viettämään ihanaa joogaviikonloppua Tukholmassa, Yasuragi Spa hotellissa. Hurautimme ystäväni, On The Go-blogin Heidin kanssa paikalle. Matka kesti taxilla Tukholman keskustasta vain parikymmentä minuuttia. 

Yhden yön reissuun mahtui useampi joogaharjoitus Shay Perezin johdolla, japanilainen teeseremonia, herkullisia illallisia ja loistava aamiainen, mutta ennen kaikkea rentouttavaa oleskelua inspiroivassa ja samalla rentouttavassa ympäristössä. 

   
    
    
    
 

Porrastreeniä kukonlaulun aikaan

Mun ihana ystävä Heidi toteutti unelmansa ja avasi pop up- kahvilan Torikortteleihin toisten ihanien ystävien Lotan ja Helin NY Interiorin kylkeen. 

  
Kruisasin lauantaina kello kahdeksan jälkeen joulutunnelmaista hämyä hohtavalle Senaatintorille. Heidin johdolla kymmenen innokasta treenaajaa ravasi portaita ylös alas, millin askelkyykyillä, milloin hypäten, milloin spurtaten. Loistava herätys mielelle ja kropalle, jonka jälkeen syötiin mainiossa seurassa mitä mainioin Heidin kattama ihana aamiainen. 
   
    
    
    
 

If it’s Good Enough for Gwyneth…

Seuraako teistä kukaan Gwynethin Goop-saittia? Goop hehkutti muutama viikko sitten mun uusia lempparilakanoita. Gwynnie lupailee ylellistä hotellitunnelmaa jokaisen arkeen, jos sitä pujahtaa yöksi Fretten lakanoihin. 

Itse olen kuolannut vuosia aina Tukholmassa ja NK:lla piipahtaessani Fretten osaston ihanuuksia, mutta en jotenkin ole raaskinut panostaa näihin. Kunnes alkusyksystä löysin suomalaisen Sisustus Delfinon verkkokaupan, jonka omistajaan tutustuin ja tilasin häneltä upeat lakanat. Näihin nukkumaan käyminen on joka ilta mahtavaa ja mulla unenlaatu on  parantunut.

Ihana Sisutus Delfino tarjoaa mun ystäville ja lukijoille -10% näistä ihanuuksista koodilla TANJA. Näitä mä suosittelen vilpittömästi, laatu on mitä parhain. 

Laadukkaat lakanat kestävät vuosikymmeniä (trust me, meillä on käytössä lähes 20 vuotta vanhoja lakanoita! Kunnon egyptiläispuuvilla toimii!) ja musta ajatuksena hankkia ne suomalaiselta yrittäjältä lämmittää mieltä. 

Hyvää yötä ja ihania unia!

    
 

Kivaa kesätekemistä – osa 3

Mä naureskelin vielä viime kesänä innokkaille suppailijoille ja ajattelin että toi ei todellakaan oo mun juttu. Tällaisena hitaasti lämpiävänä, enkä todellakaan minään early adaptorina, päättettiin lähteä kuitenkin testaamaan suppailua Helsingin Rivieralle, Töölöseen.  Helsinki SUP School sijaitsee Merikannontiellä ja sijainnin kannalta parasta on että tämä paikka on takuulla paras aloittelijoille ja lapsille, koska Toivo Kuulan poukamassa ei ole laivaliikennettä eikä kovia virtauksia.

 Helsinki SUP Schoolia pyörittää Christian, meksikolainen supersurffaari ja Suomen kovin ja paras suppaaja. Paikka tarjoaa joogaa ja fitness-tunteja laudoilla, me aloitettiin kevyellä melomisella ja ihasteltiin kun Christian teki lennokkaat burpeesit laudalla. Kahden yhdeksänvuotiaan tasapainoilu sujui mainiosti kunnes pojat innostuivat aloittamaan pommihypyt veteen. Hauskaa oli ja näin aiempana anti-suppaajana: oli hauskaa ja kannattaa kokeilla. Helsingin keskustan lähistöltä ei taida löytyä paikkaa jossa olis tarjolla näin hyvä ja turvallinen paikka treenata, joten suuntaa kesäpäivänä Helsingin Rivieralle Töölöseen.

EDIT: STOP PRESS! Ne otti yhteyttä vielä tuolta koululta nähtyään tän postauksen: mun lukijat saa vähän alennusta suppailusta:

– normitunti 20€ (yleensä 25€)

– ensikertalaisen tunti (kesto 90min) 25€ (yleensä 35€)

Mainitse Tanjan nimi kun purjehdit paikalle Töölön Rivieralle.

 Viereisessä, rehellisesti sanottuna reipaskätistä uudistumista kaipaavassa Restelin Surf Barissa voi nauttia after-SUP jätskit ja kahvit. Jos mä olisin Restelillä, niin käärisin hihat aika vikkelään ja nostaisin Mestaritallin ja siinä alempana olevan Surf Barin sellaiseen loistoon, jota nyt tarjoilee mm. Birgitta ja Mattolaituri. Eilen molemmat, upealla paikalla sijaitsevat ravintolat ammottivat tyhjyyttään. Enkä ihmettele, kun palvelu, sisustus, valikoima ja fiilis oli tuulahdus 70-luvulta.

  

Kivaa kesätekemistä – osa 2 

Hesa Cup -viikolla kaupungissa on vielä touhukkaita poikia ja lomailevia vanhempia, niin me suunnattiin kahden yhdeksänvuotiaan kanssa kiipeilemään Korkeasaaren edustalla olevaan Seikkailupuisto Korkeeseen. Puiden latvoihin kiinnitetyt vaijerit ja radat usean metrin korkeudessa saa sykkeen koholle vaikka seisoo vaan maassa. Mutta on aika siisti kokemus kiivetä ylös ja slingailla kuin Tarzan puiden välillä.  Ratoja on kolmen metrin korkeudessa ( mun korkeus!), pojat huiteli viiden metrin radoilla ja kai ne korkeimmat on jossain viidessätoistametrissä. 

Varustuksena toimi hyvin juoksuvaatteet: mun lemppariasu on Kari Traan trikoot ja T-paita jossa lukee “I do not sweat, I sparkle” joka hohtaa supersiistinnäköisenä jos ottaa kuvan itsestään salamalla. Todellinen selfiepaita! Kari Traalla on musta ihanat värit oikeastaan kaikissa niiden vaatteissa, mulla löytyy niiden ohutta juoksutakkia useammassa värissä.