Päätin pari vuotta sitten, että jonain päivänä juoksen puolimaratonin Central Parkissa. Se päivä koitti eilen. 

 
Illalla vaatteet valmiiksi (jotka itseasiassa vaihdoin vielä kuvaussession jälkeen lämpimämpään vaatekertaan, sillä aamuksi oli luvattu vain muutamaa lämpöastetta) ja nukkumaan. Olin ajatellut juosta tässä Craftin keväisessä asussa, tästä kokonaisuudesta päälleni päätyi ainoastaan nuo uutuusalushousut. Suomi-tyttö maailmalla on aina ylpeä omasta kotimaastaan ja siksi peukut oli lakattu Suomen lipun väreihin. Reitillä muuten näkyi kaikkien muiden Pohjoismaiden lippuja kannustajien kädessä, Suomen lippuja ei New Yorkin kaduilla liehunut. 

  
Aamulla heräsimme jo klo 5 ja söin edellisenä iltana Le Pain Quotidienistä haetun chiapuuron, tuoremehun ja kahvin kera. 

  
Aamuhämärässä ja hampaat kalisten juoksimme ensin viemään laukut säilytykseen, jonka jälkeen kietoiduimme avaruusviittoihin pysyäksemme lämpiminä ennen turvatarkastuksen kautta lähtökarsinaan siirtymistä. Siellä reilu puolentunnin odottelu johti siihen että ekat kilometrit juostiin niin että kaikki paikat oli ihan syväjäässä. Mitenköhän jäässä oltaisi oltu ilman niitä avaruushuopia ja sellaista lämpöpussukkaa? Central Parkissa auringonnoustessa lämpötila kun taisi keikkua juuri nollan tietämillä… 

   
    
 
  
Matkaan päästiin ja juoksu tuntui kivalta, parasta kuitenkin oli reitti! Ekat kymmenen kilometriä juostiin Central Parkissa josta kirmasimme juoksijoita varten suljetulle Times Squarelle. Tämä hetki oli kyllä todella vaikuttava, tuntui että tässä sitä vaan juostaan ja otetaan Times Square haltuun! 

   
    
   
Mutta kuten jokainen vähänkään heikommassa kunnossa oleva juoksija tietää, puolikkaalla kilsat 17-21 ovat pirullisia. Askel on kaukana kevyestä ja siinä kohtaa mietityttää ettei ainakaan ikinä juokse puolikasta pidempää matkaa. Tässä irvistys Hudson Riverin osuudella, muutama kilsa ennen maalia. 

  
Mutta maaliintulo ja juoksun jälkeinen euforia on aina yhtä juhlaa! 

   
  
Aikaa voi alkaa parannella kotimaisissa tapahtumissa. Tänään kellot pysähtyivät 2:11 aikaan, mutta tämä nelikymppinen on onnellinen! Ja toisaalta tämän juhlavuoden humun jälkeen (tosiaan olemme viettäneet viikon Arabiemiraateissa 10v hääpäivän merkeissä ja juhlineet mun pyöreitä tässä nyt toista viikkoa) on ihanaa palata arkeen. Nyt täytyy taas alkaa säästämään seuraavia juhlajuttuja varten. Poika täyttää pian kymmenen ja äiti ja isä viettävät seitsemänkymppisiä syksyllä. Sitä ennen, huoh, ihana juoksu ihanan Henrikan kanssa takana ja maanantaina Finnairilla kotiin. 

Näihin Snapchat-kuviin, Snapchat-tunnelmiin on hyvä päättää fiilistely NYC Halfilta.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s