Queen lauloi
Bicycle bicycle bicycle
I want to ride my bicycle bicycle bicycle
I want to ride my bicycle
I want to ride my bike
I want to ride my bicycle
I want to ride my
Ja nyt mulla on vihdoinkin, vuosien pähkäilyn ja arpomisen jälkeen pyörä! Ja ei mikään pilipalipyörä vaan samanlainen jolla ajelee Englannin kuninkaalliset. Mä näen sieluni silmin Katen fillaroimassa tällä samalla prinsessatasoisella pyörällä pieni George perässä.
Tämä pinkki Pashley-merkkinen pyörä valikoitui lähes kahdenkymmenen pyörättömän vuoden jälkeen mun pyöräksi muutaman mulle tärkeän seikan takia.
Halusin pyörän joka on laadukas ja mielellään tehty jossain muualla kuin aasialaisissa sweatshopeissa pienin kätösin. Pashleyt valmistetaan käsin Briteissä, Stratford-upon-Avonissa jossa näitä pyöriä on valmistettu jo 1920-luvulta alkaen.
Se että tässä mulla on pyörä jolla voin polkaista työmatkat sekä päästään vihdoinkin koko perhe pyörillä piknikille ja pyöräretkille! Mahtavaa!!!
Pitkään mukana olleet lukijat saattavat muistaa mun tuskailut siitä että millainen pyörä nyt olisi hyvä. Hybridi, citybike, Jopo vai mikä. Tämän Pashley Poppyn valinnassa auttoi tietenkin kauniin elegantti ulkonäkö ja säväyttävä pinkki väri. Kirsikkana kakussa eri mallien ja merkkien viidakossa auttoi Mechelininkadun Classic Biken Marko. Marko osasi tarinoida eri pyörämerkeistä, pyöräilystä ja laadukkaan pyörän merkityksestä siihen tyyliin etten enää voinut kuvitella hakevani jotain marketpyörää. Ja nyt reilun viikon tuttavuuden jälkeen uuden Poppyn kanssa, en voisi olla tyytyväisempi valintaan. Pyörä kerää ihailevia katseita kadulla, tuollaiseen väriin en ole aiemmin törmännyt. Viime viikolla hurautin sillä elegantisti, käsilaukku edessä olevassa korissa, mainostoimistolle palaveriin. Jos huomenna ei sada, poljen meiltä Vallilaan töihin.
Ja te jotka mietitte uutta pyörää, suosittelen Classic Bikea. Ja kassalla kannattaa kuiskata maagiset sanat myyjän korvaan: Tanjan blogi, niin kassakone sekoaa ja laskee uuden pyörän hankkijalle edullisemman hinnan.
Classic Bikella on myös hyvät nettisivut. Täällä speksit mun pirtsakasta Poppystä. Täällä. Ja mua palveli Marko, varmaan ne muutkin on asiantuntevia, mutta uskallan suositella nyt uutta pyörää. Näitä pinkkejä ei ollut enää montaa jäljellä, joten jos haluat päästä polkemaan samanlaisella kaunottarella, käväise Mechelininkadulla pian.
Ja tärkeä huomio. Mä arvoin pyöräkaupassa mikä kypärä olis hyvä enkä ostanut sitä samalla. Nyt pakko mennä viikonloppuna hommaamaan kypärä ennen kuin satutan pääni. Lapsen kanssa ei olla oltu pyöräilemässä, koska en halua lähteä ilman kypärää ja näyttää huonoa esimerkkiä.
- Tanja Pihan blogi 
Ihan mahtava!
Niin on! Ja kätevä.
Sut kyllä huomataan liikenteessä. Ihan mahtava väri! Ja joo samaa mieltä, että lasten kanssa pyöräillessä (toki muutenkin) on kypärä oltava päässä. Miehellekin kesällä tästä muistuttelin, kun meinasi lähteä isänsä pyörällä ilman kypärää…
Toi väri oli musta ihan ohittamaton! Kypärästä kirjoittelin tonne aiempiin kommentteihin, en kyllä aio pyöräillä ilman kypärää.
Itse en ymmärrä miten oma pää on vähemmän arvoinen ilman lasta. Se sama kallo on kuin kananmunan kuori kaaduttaessa, olipa lapsi mukana tai ei.
Olisko kyse siitä että pitää toimia hyvänä esimerkkinä lapsille…???
Kyllä toki. Jotta voisi toimia esimerkkinä lapselle, täytyy olla hengissä. Ja tuo kypärä on ymmärtääkseni se henkivakuutus 🙂
Juuri niin! Esimerkkinä haluan olla omalle lapselleni ja kyllä pyöräily autojen seassa oli sen verran hurjaa ettei sinne kannata mennä ilman kypärää, sen verran arvostan omaa henkeäni.
Hyvänä esimerkkinä, ehdottomasti. Mutta myös kyllä se oman pään suojaaminen on yhtä tärkeää.
Näin on. Viimeksi olen viilettänyt pyörällä alle parikymppisenä Keskuspuistossa ja silloin kulttuuriin ei kuulunut kypärät, ei niitä ainakaan laajalti ollut silloin saatavilla. Nyt kun lähdin liikenteeseen, niin pakkohan tuolla kaduilla ajaessa on oltava kypärä. En muutenkaan nauttinut autojen seassa ajamisesta. Onneksi pyöräteitä on koko ajan enemmän!