Jotenkin blogi on jäänyt vähäiselle huomiolle viime viikkoina, pahoittelut siitä. Jotenkin tämä loka-marraskuu on niin tavallista, arkista ja tylsää ettei sitä jaksa kirjoitella pelkästään töistä ja treenaamisesta.
Töissä meininki on varmasti samaa kuin muissakin firmoissa tähän aikaan vuodesta: pitäisi varmistaa loppuvuoden tulos, katsoa että askelmerkit seuraavaan vuoteen ovat kasassa ja kasvua tulevat. Sitä siis töissä. Ja treenit kulkee nyt hyvin. Vähän sluibaillen vedin koko alkusyksyn mutta nyt viimeiset kolme viikoa olen yrittänyt pysyä mun ohjelmassa: yks peruslenkki, yks intervalli ja yksi pitkä. Ja sit pari lihaskuntoa päällä.

Ja meninpä taas ahneena asettamaan itselleni ensi kesälle lähes mahdottoman tavoitteen. Aion juosta puolikkaan alle 1:50. Eli kymmenen minuuttia pitäisi saada ajasta pois. Niissä treeneissä Sonera Stadiumilla mun kuntotestin teki mies joka alkoi haastamaan mua mun tavoitteista ja kun ei mulla ollut mietittynä siinä mitään ja hyvinmenneen testin hurmoksessa jostain se 1:49 tuli. Voi olla etten pääse ikinä puolikkaalla maaliin noin kovassa ajassa, mutta siihen alan nyt tähdetä!
Tänään juoksentelin Keskuspuistossa mun lapsuusmaisemissa Laaksolta Pirkkolaan ja takaisin juosten. Noita reittejä poljin pyörällä teinivuosina tallille päivittäin kesäisin.

20131103-215937.jpg
Sis. Delin Fitfoodista pari sanaa. Keskiviikosta tähän päivään olen syönyt vain niitä ruokia mitä Sis.Delin lähetti on tänne kotiin kantanut. Alkuun olin aika skeptinen. Ruuat tuntuivat siltä ettei ne pidä mulla nälkää ja ehkei kaikki maut olleet mun mieleen. Varsinkin munakkaat on mulle vaikeita (ja munakkaita ohjelmassa on runsaasti) kun en ole niitä ikinä syönyt. Mun munat on rikottu lättytaikinaan ja pannukakkuihin… Ja onneksi ohjelmassa on ollut myös terveellisiä pannukakkuja! Nam.

Parasta ehkä on nyt kun kroppa tuntuu tottuneen siihen että kaloreita tulee vähemmän eikä sokeria ole tarjolla. Alkuun olen ollut tosi kiukkuinen (sorry lapsi, mies, äiti ja muut…) koska mun maha on huutanut “lisää ruokaa”. Eli taidan siis arjessani joutua tarkistamaan ateriakokoja ja ruokarytmiä… Mutta nyt sunnuntaina olo on tosi hyvä! Juoksin puolipitkän lenkin ja mä alan kallistua sille että tällainen ruokavaliohan oikeasti sopii ihmisille! Ja erityisesti ihmiselle joka haluaa urheilla. Pitää ostaa ja lukea se Hanna Skytän kirja aiheesta.

20131103-220829.jpg
Pari irvistystä ohjelma on kirvoittanut. Ennen treeniä otetaan Lion’s Mane pakurijauhetta ja se ei todellakaan maistu hyvälle…

7 thoughts on “Terveisiä hiljaisuuden retriitistä

  1. Pakurijauheesta sanoisin, että no pain, no gain. Ei se puolikkaan tavoite ole mikään mahdottomuus, pitää vain uskoa itseään.

    1. Kiitos ihana kannustavista sanoista! Uskon että kun riman asettaa tarpeeksi korkealle, saa tehtyä enemmän töitä kohti tavoitetta. Jos nyt tavoittelisin 1:55 aikaa, en varmaan tekisi asian eteen mitään ennen huhtikuuta. Nyt saatan päästä aikaan 1:53 mutta saanpahan itseni lenkille myös läpi talven.

    1. Ehkä… Mulla on hiihtoasu, muttei suksia. Viime vuonna hiihdin sen 32km edellisenä iltana Paloheinän suksivuokraamosta haetuilla vuokrasuksilla ja jalat oli ekan 3km kohdalla ihan rakoilla. Periaatteessa ajatus olis lähteä, mutten oo vielä päättänyt.

      1. Menen joo, tilanne sama. Suksiakaan ei vielä ole ja edellisestä hiihdosta aikaa. Mutta mulla on talven ohjelmassa hiihto muutenkin niin toi menee siitä samalla.

        Välineistä saa hyvät prossat jos vähän kirjoittelee… Kysynkö sulle myös😉

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s