Koko viikko on mennyt aika mahtavissa fiiliksissä maratonista suoriuduttuani. Se oli mulle, kuten olen aiemmin sanonut yksi unelma, jonka sain toteutettua.

Olette kyselleet miltä se tuntui, mikä oli kauheinta, miten siitä selvisi ja aionko juosta vielä maratonin uudelleen.

Henkisesti vaikeinta oli asennoitua että matka on poskettoman pitkä. Siinä kohtaa kun seisoin Champs-Élyséesin lähtökarsinassa en todellakaan ollut varma että selviänkö maaliin. Tiesin että oli harjoitellut, mutta pisin juoksemaan matka oli ollut sen täälläkin hehkuttanani 30 km lenkki. Siinä kohtaa kun ekat 10 kilsaa Pariisissa oli juostu, tuntui aika raskaalta ajatella että vielä reilut 30 kilometriä jäljellä…

Mua kannusti joka askeleella, joka kilometriä siivitti pariisilaisyleisön kannustus. Kaikki huusi, kaikki kannusti ja mä tunsin olevani kuin suomalainen olympiavoittaja maailmalla. Paras hetki reitin varrella oli kun kaksi suomalaista naista Suomen liput käsissään kannusti ja huusi “hyvä Suomi” ja “jaksaa, jaksaa”. Mulle nousi ihan liikutuksen kyyneleet silmiin ja sain superpaljon voimaa. Mulle maratonin juokseminen oli muutenkin tosi tunteikas suoritus. Tietenkin, kun on pitkään siihen valmistautunut ja saanut apua erilaisilta ihmisiltä. Mulla koko maratonin ajan pyöri päässä ja mua nauratti mun kollegan Arin vitsinä heittämä kommentti “reippaasti vaan alusta asti” kun kaikki muut olivat neuvoneet että alku hiljaa. Samoin koin suurta kiitollisuutta juoksun aikana niitä ihmisiä kohtaan joilta olen saanut tukea.

Ankeinta matkan aikana oli se että matka on oikeasti tosi pitkä. Ja sitten mulla vatsassa kipristeli varmaan geelit ja irtokarkit iloisesti koko sen ajan kun juostiin Seineä pitkin. Lopussa oli aika ankeeta kun itse jaksoi juuri ja juuri juosta, niin edessä meni paljon kävelijöitä joita väistellessä kului energiaa… Selkään mua alkoi sattumaan jossain kilometrin 28 kohdalla ja nappasin silloin yhden Buranan. Missään kohtaa mihinkään ei sattunut sillä tavalla että olisin edes harkinnut pyyhkeen heittämistä kehään ja keskeyttämistä.

20130411-203845.jpg

Pariisin reittiä en voi olla hehkuttamatta liikaa. Kaikki ne nähtävyydet matkan varrella olivat tosi mahtavia. Puistot, Louvre, Eiffeltorni, Notre Dame, Pont d’Alma missä Diana kuoli mutta eniten kaikista mulle voimia antoi kun jossain kilometrin 38 kohdalla juoksin Roland Garros -tennisstadionin ohi. Mä en oo mikään suuri tenniksen ystävä enkä seuraa lajia enkä pelaa itse. Silti rakkaus lajiin syttyi kun luin viime kesänä Andre Agassin elämäkerran. Siinä kohtaa muistin millaisia vaikeuksia Agassilla oli nuoruudessaan, miten Agassi kuolemanväsyneenä nousi tennisareenalla tappioasemasta voittoon ja miten mieletön selviytyjätyyppi kyseessä oli. Siinä kohtaa musta tuntui että maratonin juokseminen on lastenleikkiä ja selviän tästä maaliin ihan leikiten. Joten kiitos vaan Andre kun jeesasit mut maaliin!

Jos ikinä kaipaatte inspiroivaa elämäkertaa, niin mä vannon Agassin nimeen!

Ja kirsikkana kakussa mun juoksussa mua siivitti eteenpäin kaikkien mun ystävien, tuttujen ja tuntemattomienkin kannustavat sanat ja viestit. Kiitos rakas Sussi ja Super-T erityisesti teidän viesteistä matkan aikana! Kiitos vielä kerran kaikki ihanat jotka elitte tätä suoritusta mun kanssa. Oli muuten mahtava palata töihin, oon kerrannut nää jutut töissä isolle yleisölle moneen kertaan. Miettikää miten siistiltä olympiavoittajista tuntuu kun ne saavuttaa jotain miljoona kertaa spektaakkelinomaisempaa mitä tää mun maratonsuoritus on!

Mä muuten postailin matkan aikana kuvia ja tunnelmia Facebookiin. Ehkä aika olis parempi jos keskittyisi vaan juoksuun, mutta mutta… Pariisin maratonilla oli muuten upea kuvapalvelu, jo nyt niiden sivuilta löytyy jokaisesta juoksijasta kuvia sekö videoita. Mä oon niitä tsiigaillut ja naureskellut kun tuun kädet ylhäällä niin voittajan elkein maaliin. Mutta sitä tunnetta on aika mahdoton kuvailla: tietää onnistuneensa, tietää ylittäneensä itsensä ja tietää saavansa ruokaa ja lepoa niin kyllä siinä kädet saa nousta ilmaan ja kyynel vieriä pitkin poskea.

Ja sitten vielä, olisinko valmis tähän uudestaan. Joo. Hyvin suurella todennäköisyydellä. Ehkä ens vuonna Pariisi. Tai New York. Tänä vuonna keskityn pelkästään puolimaratoneihin.

Ja nyt lupaan, ei enää ainakaan vähään aikaan maratonaihaisia postauksia…

20130411-203818.jpg

Palautuminen juoksusta on myös sujunut hyvin. Selkä ei ole enää kipeä, nyt ainoastaan oikea nilkka ja akillesjänne ovat vähän arkoja. Aion lepuutella niitä täällä Teneriffalla vedessä ja joogassa. Muuten annan kropan levätä juoksun osalta ainakin ensi viikon alkuun. Olin itse varautunut että kroppa olisi ihan klesana juoksun jälkeen ja etten kävelisi viikkoon. Ehkä ne treeniohjelman pitkät lenkit valmisti kroppaa tuohon itse kisaan eikä sen takia suurempia vaikeuksia ole.

4 thoughts on “Viisi varmaa vinkkiä millä selviää maratonista

  1. Onnea vielä kerran!! Jatka vaan hehkutusta, se auttaa (ainakin mua) jaksamaan treenaamista:-)
    Rentouttavaa ja aurinkoista lomaa!

    1. Kiitos S! Taitaa olla pikkuhiljaa tän maratonin tunnelmat ammennettu loppuun. Kiitos sulle tuesta ja oon ihan varma että sä juokset Turussa huippuhienosti. Nyt vaan muutamia pitkiä lenkkejä, niin sillä se menee.

  2. Onnea Tanja hyvästä suorituksesta. Mukava on myös tämä sinun kirjoituksesi Maratonista. Täällä kotona on kaksi naista, jotka tunnistivat sut kuvasta. “toi on varmaan se suomalainen tyttö, joka me nähtiin”. Oma juoksu meni mukavasti ja annankin sulle vinkin tulevaa varten. Kokeile Berlin Maraton. Siellä 40.000 juoksijaa mutta fiilis on aivan toista luokkaa kuin Pariisissa. Sanovat että Berliinissä ei ole metriäkään, jossa ei olisi katsojia. Kadun varrella on 1 Milj. ihmistä ja 100 bändiä sanovat.

    1. Moi Rale, voi että jos ne ihanat naiset jotka sai mut Suomen lippujensa kanssa melkein nyyhkyttämään Seinen rannalla, oli sun perhettä. Kiitä niitä kannustuksesta!

      Berliini tai New York, niitä jengi hehkuttaa. Täytyy miettiä. Toki Bostonin tapahtumat pistää miettimään mihin sitä haluaa lähteä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s